Puolimatkan pysäkillä

Keskiviikkona 2.9.2015 tuli matkan puoliväli täyteen, niin ajallisesti kuin pitkälti suunnitellun kokonaismatkan suhteenkin.

Kaksi viikkoa on jo takana ja saman verran vielä edessä päin – Länsirannikolta olimme saapuneet edellisenä iltana itärannikolle ja vielä seuraavien kahden viikon aikana ajamme takaisin länsirannikolle.

Matkaa olemme taittaneet n. 4000 mailia (n. 6400km). 13 osavaltiota on jo ”plakkarissa”:

  • California
  • Nevada
  • Idaho
  • Montana
  • Wyoming
  • South Dakota
  • Iowa
  • Kansas
  • Missouri
  • Kentucky
  • Tennessee
  • North Caroline
  • South Caroline

Matka on tähän mennessä ollut hassattujen rahojensa väärtti ja muisteltavaa tullee riittämään keinustuoliin asti. Etukäteen päätetty toteutusmalli, jossa toimitaan kuten hyvässä ja runsaassa buffetpöydässä (älä yritä syödä kaikkea, vaan maistele niitä, joista eniten tykkäät) on ollut toimiva. Aina kun joku kohde on jäänyt taakse, niin ”pieni nälkä” on jäänyt päälle ja olo on ollut, että ”tänne olisi kiva palata joskus uudelleen”.

Jotkut päivätaipaleet ovat olleet pitkiä, mutta ne eivät ole ainakaan vielä tuntuneet meitä ”rassaavan”. Melkeinpä tekisi mieleni sanoa, että tienpäällä olemme bonganneet enemmän mieleenpainuvia asioita kuin perillä kohteissamme. Paljon on nähty hassuja, erikoisia, outoja tai muuten mieleenpainuvia ilmiöitä ja ihmisiä.

Siitä voi jo tässä vaiheessa myös onnitella itseään, että lapsellisuuksissamme satsasimme autoon huomattavan osan matkabudjetistamme. Ei ole ollut ollenkaan huono asia, että esim. vuoristoteillä autosta on löytynyt ”potkua”; tai että autossa on mukavat nahkapenkit perusteellisine säätöineen; tai että tällaista autoa (Camaro SS) on vaan niin nautinnollista ajaa!

Se on taas tälläkin reissulla tullut selväksi, että Jenkkilän logistiikka on todellakin kumipyörien päällä. Nähdyksi on tullut myös se, että merkittävä määrä amerikkalaisia elää ns. mobiilielämää, jossa mökki kulkee mukana. Täkäläisten matkailuautoista voisi eurooppalainen Karavaanari olla vaikka pikkuisen kateellinenkin. Johtuneeko tällaisesta nykyajan Cowboy-kulkuri-kulttuurista vai mistä, mutta tiestö ja kulkurin elämään liittyvät palvelut todellakin toimivat täällä.

Vaikka käytössämme on ollut riittävästi kuvan ja videon tallennukseen ”härpäkkeitä”, niin kaikkia nopeasti eteen tulevia asioita ei ehdi tallentamaan eikä kaikkea oikein kehtaakaan kuvata. Kuvien ja videoiden ulkopuolelta olemmekin tallentaneet paljon vain omille verkkokalvoillemme. Ohessa kuitenkin poimittuna muutama kuva, joita ei ole tullut laitettua aiemmin esille:

Halfway_3

Halfway_1

Halfway_4

Halfway_5

Halfway_6

Rek_01

 

Yksi kommentti artikkeliin ”Puolimatkan pysäkillä

  1. Kateeksi käy , mutta hienoa katsella näitä kuviakin.Hienoa että kaikki on mennyt hyvin.

    Tykkää

Jätä kommentti Reino heinonen Peruuta vastaus